Näytä/piilota keskeiset käsitteet
ATP: Adenosiinitrifosfaatti. Solujen energiataloudelle keskeinen molekyyli.
Fosfolipidi: Lipidi eli rasva-aine, joka muodostuu kahdesta rasvahappoketjusta. Näitä fosfolipidejä on kaikkien solujen solukalvoilla.
Fotosynteesi: Kemiallisten reaktioiden ketju, jonka myötä auringon valoenergia muuttuu kemialliseksi energiaksi. Fotosynteesissä muodostuvasta glukoosista valmistetaan myös muita hiilihydraatteja, kuten tärkkelystä. Fotosynteesi tapahtuu kasveilla viherhiukkasissa.
Kromosomit: Pitkäketjuisia molekyylejä, jotka muodostuvat molekyylistä, jota kutsutaan DNA:ksi (deoksiribonukleiinihappo) ja joka pysyy koossa tiettyjen proteiinien avulla.
Soluelin: “Pieni elin”. Solun sisäinen osa.
Tomografia: Menetelmä, jonka myötä syntyy tomogrammi (kuva), joka on kaksiulotteinen viipale kolmiuloitteisesta kohteesta. Tietokoneen avulla kaksiulotteisista kuvista voidaan rakentaa kolmiulotteinen kuva kokoamalla tomogrammeja yhteen.
Näyttävätkö kaikki solut samalta?
Soluja on monenlaisia. Joitakin soluja ympäröi soluseinä, toisia ei. Joillakin on limakerros tai pitkänomaisia rakenteita, jotka vetävät tai työntävät niitä elinympäristön halki. Joillakin soluilla on soluseinää ympäröivä paksu kerros. Tällaista paksua kerrosta kutsutaan kapseliksi, ja sellainen on usein bakteereilla.
Kehossamme on useita erilaisia soluja. Koostumme noin 200 erilaisesta solutyypistä. Kehossamme on myös elottomia materiaaleja, kuten hiuksia ja kynsiä. Ne muodostuvat kuolleista soluista.
Kurkistus solun sisälle
Oletko koskaan miettinyt, miltä solun sisällä näyttää? Talossa, jossa asut, on erilaisia huoneita. Jokaisen eläin- tai kasvisolun sisällä on vastaavasti huonemaisia rakenteita, joita kutsutaan soluelimiksi.
Joillakin soluilla on runsaasti soluelimiä, toisilla vähemmän. Jokaisella soluelimellä on oma tehtävänsä. Tässä on solujen yleisimpiä soluelimiä ja niiden tehtäviä:
 | Kanavat / huokoset - Kanava solun solukalvolla. Tämä kanava koostuu tietyistä proteiineista, joiden tehtävänä on kontrolloida ravintoaineiden ja veden kulkeutumista soluun. Nämä kanavat muodostuvat tietyistä proteiineista. |
 | Tuma – Tuma on solun komentokeskus. Se on soluelimistä suurin ja sisältää solun DNA: n. Kromosomit koostuvat lähinnä DNA:sta. DNA (deoksiribonukleiinihappo) sisältää kaiken informaation, jota solut tarvitsevat elääkseen, toimiakseen tehtävässään sekä lisääntyäkseen. Tuman sisällä on toinen soluelin, jota kutsutaan tumajyväseksi. Tumajyvänen valmistaa ribosomeja. Ympyrät tuman pinnalla ovat tumahuokosia. Ribosomit ja muut aineet siirtyvät soluun ja sieltä ulos tumahuokosten kautta. |
 | Soluseinä ja plasmodesmit – Solukalvojen lisäksi kasveilla on soluseinä. Soluseinä suojaa ja tukee kasvia. Soluseinien läpi ei voida kuljettaa aineita, kuten solukalvojen läpi. Tästä syntyisi ongelma, ellei kasvisoluilla olisi tähän tarkoitukseen sopivia aukkoja, joita kutsutaan plasmodesmeiksi. Näitä aukkoja käytetään viestien ja aineiden kuljetukseen solujen välillä. Kun eri solujen solukalvot pääsevät kosketuksiin, pystytään vaihtamaan tarvittavia aineita. Takaisin ylös |
 | Soluseinällä sijaitsevat väliseinät ja huokoset – Sienisoluilla on sekä solukalvo että soluseinä, kuten kasvisoluillakin. Soluseinä tukee ja suojaa solua. Sienisolujen soluseinä muodostuu pääosin kitiinistä (samaa materiaalia on myös hyönteisten ulkoisessa tukirangassa). Aineita ei voida kuljettaa suoraan soluseinän läpi, siksi sienisoluilla on erityisiä huokosia, joiden läpi aineet voivat kulkeutua sienisolusta toiseen. Joillain sienisoluilla on myös erityisiä solujen välisiä seinämiä eli väliseiniä, joita löytyy esimerkiksi pitkistä putkilomaisista nauhoista, joita kutsutaan rihmoiksi. |
 | Kapseli – Bakteerisoluilla on solukalvon ja soluseinän lisäksi kapseli. Tämä bakteerisolun uloimmainen kerros koostuu useimmiten tärkkelyksestä/sokereista tai erityisistä proteiineista. Kapseli suojaa solua virusinfektioilta ja estää siitä päätymästä toisten solujen, kuten eläinten immuunisolujen syömäksi. Takaisin ylös |
 | Tuma – Tuma on solun komentokeskus. Se on soluelimistä suurin ja sisältää solun DNA: n. Kromosomit koostuvat lähinnä DNA:sta. sisältää kaiken informaation, jota solut tarvitsevat elääkseen, toimiakseen tehtävässään sekä lisääntyäkseen. DNA ja Tumajyvänen Tuman sisällä on toinen soluelin, jota kutsutaan tumajyväseksi. Tumajyvänen valmistaa ribosomeja. Ympyrät tuman pinnalla ovat tumahuokosia. Ribosomit ja muut aineet siirtyvät soluun ja sieltä ulos tumahuokosten kautta. Takaisin ylös |
 | Nukleoidi – Bakteereilla ei ole tumaa, joten niiden DNA sijaitsee nukleoidissa. Nukleoidi koostuu tiiviisti yhteen pakkautuneesta DNA: sta sekä pienestä määrästä RNA :ta ja proteiineja. |
 | Plasmidi – Nukleoidin lisäksi bakteerisoluilla on plasmideja. Ne ovat pieniä DNA molekyylejä, joissa voidaan säilyttää tietyissä olosuhteissa tarvittavia geenejä. Näitä pieniä DNA tihentymiä voidaan myös vaihtaa bakteerisolujen välillä. Takaisin ylös |
 | Solulimakalvosto – Solulimassa oleva solukalvojen verkosto, joka ulottuu joka puolelle solua. Solulimakalvostoa on kahta eri tyyppiä. Kun solulimakalvostoon on kiinnittynyt ribosomeja, sitä kutsutaan karkeaksi solulimakalvostoksi, ja kun ribosomeja ei ole kiinnittynyt, sitä kutsutaan sileäksi solulimakalvostoksi. Suurin osa proteiinien tuotannosta tapahtuu karkealla solulimakalvostolla. Sileän solulimakalvoston tehtävä on syntetisoida solun lipidejä. Sileä solulimakalvosto auttaa myös muuntamaan myrkyllisiä aineita vähemmän haitallisiksi solussa. |
| Ribosomit - Soluelimiä, jotka auttavat syntetisoimaan proteiineja. Ribosomit koostuvat kahdesta osasta, joita kutsutaan alayksiköiksi. Alayksiköt saavat nimensä koon mukaan. Koska toinen on isompi kuin toinen, kutsutaan niitä isoksi ja pieneksi alayksiköksi. 
Molemmat alayksiköt ovat tärkeitä solun proteiinisynteesille. Kahden yksikön telakoituessa yhteen lähetti-RNA:n avulla ne kykenevät tuottamaan proteiineja. Osa ribosomeista sijaitsee solulimassa, mutta suurin osa niistä on kiinnittynyt solulimakalvostoon. Kun ribosomit ovat kiinnittyneinä solulimakalvostoon, valmistuu sekä solun tarvitsemia että muualle kehoon kuljetettavia proteiineja. |
 | Golgin laite - Soluelin, jonka tehtävänä on lajitella ja lähettää karkealla solulimakalvostolla valmistettavat proteiinit oikeaan kohteeseen. Tavallisella postipaketilla pitää olla tarkka postitusosoite, ja samoin ne proteiinit, jotka tuotetaan solulimakalvostolla, tulee lähettää huolellisesti vastaanottavaan osoitteeseen. Solussa lajittelusta ja lähettämisestä vastaa Golgin laite. Tämä on hyvin tärkeä vaihe proteiinisynteesille. Jos Golgin laitteessa tapahtuu virhe ja proteiini lähetetään väärään kohteeseen, tietyt solun toiminnot saattavat pysähtyä. Tämä soluelin nimettiin italialaisen fyysikon, Camillo Golgin, mukaan. Hän oli ensimmäinen, joka kuvaili kyseisen soluelimen. Golgin laite on ainoa soluelin, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. |
 | Mitokondriot - Solun voimanlähteitä. Tämä soluelin pakkaa ruoan energiaa ATP-molekyyleihin. Jokaisella solutyypillä on eri määrä mitokondrioita. Mitokondrioita on enemmän soluissa, joiden täytyy tehdä paljon työtä – esimerkiksi jalkalihasten solut, sydänlihassolut jne. Muut solut tarvitsevat vähemmän energiaa suorittaakseen tehtävänsä, ja siksi niillä on vähemmän mitokondrioita. |
 | Viherhiukkanen - Soluelin, jossa kasvien eräiden levien fotosynteesi tapahtuu. Tässä soluelimessä auringonvalon energia muunnetaan kemialliseksi energiaksi. Viherhiukkasia on vain kasvisoluissa ja eräissä levissä, ei eläinsoluissa. Viherhiukkasissa syntyvä kemiallinen energia käytetään lopulta hiilihydraattien, kuten soluun varastoitavan tärkkelyksen, valmistamiseen. Viherhiukkasissa on pienen pieniä pigmenttejä, joita kutsutaan klorofylleiksi. Klorofyllien avulla auringon valoa voidaan kerätä talteen. |
 | Vesikkelit eli kalvorakkulat - Nimi kuvaa kirjaimellisesti “pientä alusta”. Nämä soluelimet auttavat säilömään ja kuljettamaan solussa syntyviä aineita. Vesikkelit ovat solulle tärkeitä kulkuneuvoja, kuten meille tutut postiautot ja rekat. Jotkut vesikkelit kuljettavat aineita solun eri osiin ja toiset solun ulkopuolelle eksosytooksiksi kutsutussa prosessissa. |
 | Peroksisomit - Nämä keräävät ja hajottavat turvallisesti ne kemikaalit, jotka ovat myrkyllisiä solulle. |
 | Lysosomit - Golgin laitteen valmistamia. Ne auttavat pilkkomaan suuria molekyylejä pienempiin osiin, joita solu voi käyttää. Takaisin ylös |
 | Solunesterakkula eli vakuoli – Kasvisoluilla on onteloita, joiden keskellä näyttää olevan laaja tyhjä kohta. Tätä kohtaa kutsutaan vakuoliksi. Rakkula ei toki ole tyhjä, vaan siinä on runsaasti vettä ja muita tärkeitä materiaaleja, kuten sokereita, ioneja ja pigmenttiä. |
 | Sentriolit eli keskusjyväset – Näitä on vain eläinsoluissa, ja niitä tarvitaan solun jakautuessa järjestämään kromosomeja. |
 | Mikrotubuluksia organisoiva keskus – Sienisoluilla on mikrotubuluksia organisoiva keskus, jonka tehtävänä on tuottaa mikrotubuluksia eli mikroputkia. Mikroputkien tukevat solun muotoa ja sisäistä rakennetta. Mikrotubuluksia organisoivaa keskusta voidaan verrata eläinsoluissa usein esiintyviin keskusjyväsiin eli sentrioleihin, sillä niillä on samantyyppisiä tehtäviä. |
 | Mikrotubulukset (mikroputket) – Putkimaisia rakenteita, jotka tukevat solua. Mikrotubulukset ovat osa solun tukirankaa ja niitä löytyy kaikista eläin-, kasvi- ja sienisoluista. Osalla bakteerisoluistakin on mikrotubuluksia. |
 | Kärkitihentymä - Putkilomaisten sienisolujen kasvukeskus, joka muodostuu useista pienistä vesikkeleistä ja mikrofilamenteistä. |
 | Aktiinifilamentit – Solun rakenteelle tärkeitä pitkiä, pienemmistä yksiköistä koostuvia säikeitä. Aktiinifilamentit mahdollistavat eri tyyppisten solujen muodon muuttamisen ja ovat osa eläin-, kasvi- ja sienisolujen tukirankaa. Takaisin ylös |
 | Solun tukiranka - Muodostuu filamenteista eli säikeistä ja tubuluksista eli putkista. Solun tukiranka antaa solulle muodon ja tukee sitä. Se helpottaa myös aineiden siirtämistä solun sisällä. Taiteellisista syistä solun tukiranka esitellään vain yhdessä kohtaa sijaitsevaksi, mutta todellisuudessa se ulottuu koko solun alueelle. |
 | Solulima - Käsite, joka tarkoittaa kaikkea muuta solun sisältöä paitsi soluelimiä. Solulima koostuu enimmäkseen vedestä. Tässä muutama hauska fakta vedestä ihmisen kehossa:
|
 | Pilus (bakteereissa) – Solun pinnalta lähteviä pitkiä, langanomaisia nauhoja. Bakteerit voivat sitoutua niiden avulla toiseen bakteerisoluun ja vaihtaa geneettistä informaatiota. |
 | Siima eli flagella – Useimmiten bakteerisoluissa esiintyvä, soluun kiinnittyvä “häntä”, joka voi pyörimällä liikuttaa solua eteenpäin. Takaisin ylös |
Lue lisää: Elämän rakennuspalikat
Pääset seikkailemaan solun sisällä virtuaalisen Solun rakenne -simulaation avulla. Voit myös testata tietosi ja taistella aikaa vastaan pelissä, jossa tunnistetaan ja paikallistetaan solun eri osia.
Be Part of
Ask A Biologist
By volunteering, or simply sending us feedback on the site. Scientists, teachers, writers, illustrators, and translators are all important to the program. If you are interested in helping with the website we have a Volunteers page to get the process started.
