Kanavat / huokoset - Kanava solun solukalvolla. Tämä kanava koostuu tietyistä proteiineista, joiden tehtävänä on kontrolloida ravintoaineiden ja veden kulkeutumista soluun. Nämä kanavat muodostuvat tietyistä proteiineista.

Takaisin ylös

Tuma – Tuma on solun komentokeskus. Se on soluelimistä suurin ja sisältää solun DNA: n.

Kromosomit koostuvat lähinnä DNA:sta.

DNA (deoksiribonukleiinihappo) sisältää kaiken informaation, jota solut tarvitsevat elääkseen, toimiakseen tehtävässään sekä lisääntyäkseen. 

Tuman sisällä on toinen soluelin, jota kutsutaan tumajyväseksi. Tumajyvänen valmistaa ribosomeja.

Ympyrät tuman pinnalla ovat tumahuokosia. Ribosomit ja muut aineet siirtyvät soluun ja sieltä ulos tumahuokosten kautta.

Takaisin ylös

Soluseinä ja plasmodesmit – Solukalvojen lisäksi kasveilla on soluseinä. Soluseinä suojaa ja tukee kasvia.

Soluseinien läpi ei voida kuljettaa aineita, kuten solukalvojen läpi. Tästä syntyisi ongelma, ellei kasvisoluilla olisi tähän tarkoitukseen sopivia aukkoja, joita kutsutaan plasmodesmeiksi.

Näitä aukkoja käytetään viestien ja aineiden kuljetukseen solujen välillä. Kun eri solujen solukalvot pääsevät kosketuksiin, pystytään vaihtamaan tarvittavia aineita.

Soluseinällä sijaitsevat väliseinät ja huokoset – Sienisoluilla on sekä solukalvo että soluseinä, kuten kasvisoluillakin. Soluseinä tukee ja suojaa solua. Sienisolujen soluseinä muodostuu pääosin kitiinistä (samaa materiaalia on myös hyönteisten ulkoisessa tukirangassa).

Aineita ei voida kuljettaa suoraan soluseinän läpi, siksi sienisoluilla on erityisiä huokosia, joiden läpi aineet voivat kulkeutua sienisolusta toiseen.

Joillain sienisoluilla on myös erityisiä solujen välisiä seinämiä eli väliseiniä, joita löytyy esimerkiksi pitkistä putkilomaisista nauhoista, joita kutsutaan rihmoiksi.

Takaisin ylös

Tuman sisällä on toinen soluelin, jota kutsutaan tumajyväseksi. Tumajyvänen valmistaa ribosomeja.

Ympyrät tuman pinnalla ovat tumahuokosia. Ribosomit ja muut aineet siirtyvät soluun ja sieltä ulos tumahuokosten kautta.

Nukleoidi – Bakteereilla ei ole tumaa, joten niiden DNA sijaitsee nukleoidissa. Nukleoidi koostuu tiiviisti yhteen pakkautuneesta DNA: sta sekä pienestä määrästä RNA :ta ja proteiineja.

Takaisin ylös

Solulimakalvosto – Solulimassa oleva solukalvojen verkosto, joka ulottuu joka puolelle solua. Solulimakalvostoa on kahta eri tyyppiä.

Kun solulimakalvostoon on kiinnittynyt ribosomeja, sitä kutsutaan karkeaksi solulimakalvostoksi, ja kun ribosomeja ei ole kiinnittynyt, sitä kutsutaan sileäksi solulimakalvostoksi.

Takaisin ylös

Ribosomit - Soluelimiä, jotka auttavat syntetisoimaan proteiineja. Ribosomit koostuvat kahdesta osasta, joita kutsutaan alayksiköiksi. Alayksiköt saavat nimensä koon mukaan. Koska toinen on isompi kuin toinen, kutsutaan niitä isoksi ja pieneksi alayksiköksi.

Molemmat alayksiköt ovat tärkeitä solun proteiinisynteesille. Kahden yksikön telakoituessa yhteen lähetti-RNA:n avulla ne kykenevät tuottamaan proteiineja.

Osa ribosomeista sijaitsee solulimassa, mutta suurin osa niistä on kiinnittynyt solulimakalvostoon. Kun ribosomit ovat kiinnittyneinä solulimakalvostoon, valmistuu sekä solun tarvitsemia että muualle kehoon kuljetettavia proteiineja.

Takaisin ylös

Golgin laite - Soluelin, jonka tehtävänä on lajitella ja lähettää karkealla solulimakalvostolla valmistettavat proteiinit oikeaan kohteeseen.

Tavallisella postipaketilla pitää olla tarkka postitusosoite, ja samoin ne proteiinit, jotka tuotetaan solulimakalvostolla, tulee lähettää huolellisesti vastaanottavaan osoitteeseen.

Solussa lajittelusta ja lähettämisestä vastaa Golgin laite. Tämä on hyvin tärkeä vaihe proteiinisynteesille. Jos Golgin laitteessa tapahtuu virhe ja proteiini lähetetään väärään kohteeseen, tietyt solun toiminnot saattavat pysähtyä. 

Tämä soluelin nimettiin italialaisen fyysikon, Camillo Golgin, mukaan. Hän oli ensimmäinen, joka kuvaili kyseisen soluelimen. Golgin laite on ainoa soluelin, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

 
Takaisin ylös

Mitokondriot - Solun voimanlähteitä. Tämä soluelin pakkaa ruoan energiaa ATP-molekyyleihin.

Jokaisella solutyypillä on eri määrä mitokondrioita. Mitokondrioita on enemmän soluissa, joiden täytyy tehdä paljon työtä – esimerkiksi jalkalihasten solut, sydänlihassolut jne. Muut solut tarvitsevat vähemmän energiaa suorittaakseen tehtävänsä, ja siksi niillä on vähemmän mitokondrioita.

Takaisin ylös

Viherhiukkanen - Soluelin, jossa kasvien eräiden levien fotosynteesi tapahtuu. Tässä soluelimessä auringonvalon energia muunnetaan kemialliseksi energiaksi.

Viherhiukkasia on vain kasvisoluissa ja eräissä levissä, ei eläinsoluissa. Viherhiukkasissa syntyvä kemiallinen energia käytetään lopulta hiilihydraattien, kuten soluun varastoitavan tärkkelyksen, valmistamiseen.

Viherhiukkasissa on pienen pieniä pigmenttejä, joita kutsutaan klorofylleiksi. Klorofyllien avulla auringon valoa voidaan kerätä talteen.

Takaisin ylös

Vesikkelit eli kalvorakkulat - Nimi kuvaa kirjaimellisesti “pientä alusta”. Nämä soluelimet auttavat säilömään ja kuljettamaan solussa syntyviä aineita.

Vesikkelit ovat solulle tärkeitä kulkuneuvoja, kuten meille tutut postiautot ja rekat. Jotkut vesikkelit kuljettavat aineita solun eri osiin ja toiset solun ulkopuolelle eksosytooksiksi kutsutussa prosessissa.

Takaisin ylös

Peroksisomit - Nämä keräävät ja hajottavat turvallisesti ne kemikaalit, jotka ovat myrkyllisiä solulle.

Takaisin ylös

Lysosomit - Golgin laitteen valmistamia. Ne auttavat pilkkomaan suuria molekyylejä pienempiin osiin, joita solu voi käyttää.

Solunesterakkula eli vakuoli – Kasvisoluilla on onteloita, joiden keskellä näyttää olevan laaja tyhjä kohta. Tätä kohtaa kutsutaan vakuoliksi.

Rakkula ei toki ole tyhjä, vaan siinä on runsaasti vettä ja muita tärkeitä materiaaleja, kuten sokereita, ioneja ja pigmenttiä.

Takaisin ylös

Sentriolit eli keskusjyväset – Näitä on vain eläinsoluissa, ja niitä tarvitaan solun jakautuessa järjestämään kromosomeja.

Takaisin ylös

Mikrotubuluksia organisoiva keskus – Sienisoluilla on mikrotubuluksia organisoiva keskus, jonka tehtävänä on tuottaa mikrotubuluksia eli mikroputkia. Mikroputkien tukevat solun muotoa ja sisäistä rakennetta. Mikrotubuluksia organisoivaa keskusta voidaan verrata eläinsoluissa usein esiintyviin keskusjyväsiin eli sentrioleihin, sillä niillä on samantyyppisiä tehtäviä.

Takaisin ylös

Mikrotubulukset (mikroputket) – Putkimaisia rakenteita, jotka tukevat solua. Mikrotubulukset ovat osa solun tukirankaa ja niitä löytyy kaikista eläin-, kasvi- ja sienisoluista. Osalla bakteerisoluistakin on mikrotubuluksia.

Takaisin ylös

Kärkitihentymä -  Putkilomaisten sienisolujen kasvukeskus, joka muodostuu useista pienistä vesikkeleistä ja mikrofilamenteistä.

Takaisin ylös

Solun tukiranka - Muodostuu filamenteista eli säikeistä ja tubuluksista eli putkista. Solun tukiranka antaa solulle muodon ja tukee sitä. Se helpottaa myös aineiden siirtämistä solun sisällä. Taiteellisista syistä solun tukiranka esitellään vain yhdessä kohtaa sijaitsevaksi, mutta todellisuudessa se ulottuu koko solun alueelle.

Takaisin ylös

Solulima - Käsite, joka tarkoittaa kaikkea muuta solun sisältöä paitsi soluelimiä. Solulima koostuu enimmäkseen vedestä.

Tässä muutama hauska fakta vedestä ihmisen kehossa:

• aikuisen kehosta noin 50 - 65 prosenttia on vettä
• lapsen kehossa vettä on hieman enemmän, 75 prosenttia
• ihmisen aivoista noin 75 prosenttia on vettä

Takaisin ylös

Pilus (bakteereissa) – Solun pinnalta lähteviä pitkiä, langanomaisia nauhoja. Bakteerit voivat sitoutua niiden avulla toiseen bakteerisoluun ja vaihtaa geneettistä informaatiota.

Takaisin ylös